• En Guete!

• Enjoy your meal!

• Hyvää ruokahalua!

Solothurn

Hei! Enää ihan pari hassua päivää reissua jäljellä, ja blogiaiheita olisi muutama kirjoittamatta, joten tässä teksti Solothurm
-nimisestä kaupungista.

Me lähdettiin Idan kanssa käymään muutama viikko sitten lauantai päiväksi kaupunkiin nimeltä Solothurn, joka on noin tunnin junamatkan
päässä Luzernista. Matkalla vaihdettiin junaa Oltenissa

Solothurnin rautatieasemalta oli helppo osata kaupunkiin. Kaupunkia ympäröi joki nimeltä Aare. Joki piti ylittää rautatieaseman puolelta, jotta
pääsi kaupunkiin. Kaupunki on vanha ja aika pieni, josta löytyi suuret joulutorit ja ahtaat vanhat kadut olivat tupaten täynnä väkeä tänä
lauantaina. Joulutorilla oli kukkia, juustoja, joulukoristeita ja kaikkea muuta ruokaa ja tavaraa.

Kaupungista löytyi myös muita kauppoja, hieno kirkko ja muita komeita rakennuksia. Aikamme pyörittyämme kaupoilla ja ihmeteltyämme
kaupunkia, oli määrä etsiä ravintola nälkäämme. Tämä osoittautui hieman hankalaksi, sillä emme olleet katsoneet mitään vaihtoehtoja
etukäteen. Toki autenttisempaa oli seikkailla katuja jo kolmatta kertaa toivoen, että jospa joku kiva ravintola löytyisi. Kierrettyämme tovin,
päädyimme palaamaan ravintolalle, jonka olimme nähneet aiemmin. Ravintolan nimi oli Çéma.

Ravintolareissu jäi pysyvästi mieleen. Astuttuamme sisään tuohon 7 pöydän 'olohuoneeseen keittiöllä', ja nähtyämme yhdessä pöydässä istuvan
muutamia henkilöitä, nousee yksi naisista ylös ja tiedustelee haluammeko syödä vai juoda. Tilanne vaikutti hassulta, sillä muut pöydässä istuvat
taisivat olla ystävyksiä. Nainen ohjasi meidät pöytään, ja heti selvisikin, ettei täällä Englantia puhuttu sanaakaan.

Saimme listat ja tilasimme ruuat. Pienen tilan perällä oli avoin keittiö, jossa ilmeisesti naisen aviomies sekä nainen itse alkoivat laittamaan meille yhdessä ruokaa. Ruokien valmistuttua, olivat muut asiakkaat tai ystävät jo poistuneet, ja olimme ravintolassa ainoat asiakkaat.
Alettuamme syömään, istahti nainen myös viereiseen pöytään itse syömään. Hetken päästä, kun hän oli syönyt, nainen poistui ravintolasta meitä
tervehtien, ikään kuin kavereita oltaisiin.

Olimme nyt siis enää kolmistaan ravintolassa, minä ja Ida ja keittiön mies. Syödessämme mies huikkasi melkein siitä vierestä keittiön puolelta ja tiedusteli, maistuuko ruoka. Ruoka oli todella hyvää, ja annokset olivat reilun kokoiset. Syötyämme, mies kantoi vielä teetä pöytään, jota emme edes tilanneet. Tätä ei edes laskutettu meiltä. Joimme teet ja juttelimme miehen kanssa muutaman sanan mukavia saksaksi. Pian oli aika
maksaa ja poistua. Mies ojensi takkimme, odotti että puimme ja avasi oven sekä tervehti ja toivotti hyvät päivänjatkot ystävällisesti leveä hymy
suulla.

Vielä myöhemmin illalla, kun olimme lähdössä kaupungista takaisin Luzerniin, kävelimme ravintolan ohi ja sama mies moikkasi keittiöstä
kadulle, heti meidät nähtyään. Aivan todella hieno ravintolakäynti, jossa oli yksityistilaisuuden makua!

Kaupunki oli viihtyisä, jouluinen ja sielä oli mukavan oloista kierrellä. Illasta pääsimme Luzerniin turvallisesi jälleen junalla.

Kiitos kun luit! Toivottavasti pidit. Jätä kommentti, kysy tai ihmettele.

Rentoudu ja nauti elämästä! Tschüss!