• Guten Sonntag Abend für alle!

• Good Sunday evening everyone!

• Hyvää sunnuntai-iltaa kaikille!

Seinämäreitti ja jäähuiput

Heippa vaan! Nyt on ekan blogin julkaisusta vierähtänyt jo tovi ja olis aika julkaista jatkoa edelliselle. Tässä blogissa on vielä parin viikon takaisia tapahtumia, muttei anneta sen häiritä.

Rigin vuoristoreissun jälkeen seuraavana sunnuntaina 19. päivä syyskuuta oli myös tiedossa hienoja paikkoja ja lisää maahan tutustumista. Aamupäivästä suunnattiin autolla Bernin kantonin kuuluvaan kaupunkiin nimeltä Lauterbrunnen joka on Luzernista hieman etelämpänä, ohi Engelbergin. Tie kaupunkiin, tai pitäisikö sanoa kylään, oli hyvin vuoristoinen jossa riitti nousua sekä laskua. Automatkalla oltiinkin sumun ja pilven korkeuksissa ja näkyvyys oli paikoin heikko.

Nousujen ja laskujen jälkeen tie kurvitteli lopulta kylään. Mesta on kuuluisa sen lukuisista vesiputouksista, jotka virtaavat vuoristosta alas kylän reunoille. Näiden ihmettelyn lisäksi löytyy kylästä myös reittejä patikointiin sekä mahdollisuus nähdä maisemia vuoristojunan kyydistä. Paikka lienee aika suosittu kohde, sillä vaikka siellä on vain noin kaksi ja puolituhatta vakinaista asukasta, löytyi kylästä myös kookas monikerroksinen parkkihalli ja alueet busseille. Ravintoloita ja hotelleja oli suhteellisen heikosti, joten patikointi ja reitit taitavat vetää suurimman osan jengistä.

Jätimme auton parkkiin kylän keskitietämille, josta jatkoimme jalan kohti ainakin silmämääräisesti suurinta vesiputousta. Putouksen ja vuorenreunan alta lähti polku ylös, mikä ensin nousi lähemmäs vuorta, jonka jälkeen kuljettiin tunnelia pitkin vuoren seinämän sisään. Täältä lähti jyrkähkö portaikko ylös. Alhaalta katsoessa ei edes huomannut, mihin kyseinen reitti meneekään. Portaikon ylhäällä odotti vuoresta valuvan veden ropina niskaan. Eteenpäin kulkiessa tajusi, että reitti meni vuoren seinämälle, vesiputouksen taakse. Alhaalta katsoessa luulin ainakin minä, että polku johtaa vain tasanteelle vuoren juurelle, mutta reitti kulkikin hienosti pitkin seinämää ylös. Polku päättyi tasanteelle, josta näki vesiputouksen takaa alapuolella olevaan kylään. Kylässä oli myös todella vehreä hautausmaa satoineen kukkineen. Myös vastakkaisen vuore rinteillä näkyi vuoristojuna.

Kavuttuamme alas reitiltä kiertelimme vielä kylässä jalan ja ihmettelimme paikkoja. Kylä oli siis periaatteessa laakso, jonka ympärillä joka suunnassa oli vuoria. Näistä vuorten seinämistä valui useita vesiputouksia laaksoon. Laakson keskellä oli pieni kylä muutamineen autoteineen. Jatkoimme kiertelyn jälkeen autolla kylän toiseen päähän, josta löytyi ravintola. Ravintolassa oli tarjolla monenlaista ruokaa, ja itse päätin maistaa kuitenkin pizzaa, jossa oli ilmeisesti paikallista Mozzarellaa. Nam!

Safkailun jälkeen ajoimme kylästä seuraavaan nimeltä Grindelwald. Tässä kylässä oli huomattavasti enemmän hotelleja ja majataloja, sekä ylös kylään kiertävän tien varrella turisteja ja matkailijoita. Muita harrastekauppoja kuten pyörä- ja golffikauppoja oli autotien varrella, sekä paikallinen linja-auto kulki myös sunnuntaina. Kylässä ajoimme ylemmäs, josta löytyi hieno näköalapaikka alas kylään ja kohti Wetterhornin huippua. Huippu on osa samaa Alppivuoristoa, joka on yli 3600 metriä korkea. Maisema oli pilvisyydestä huolimatta aivan mieletön, ja vuoren lumihuiput ja jäätiköt näyttivät todella hienoilta!

Tihkusateen tunnelmaa

Grindelwaldissa emme tehneet läpiajon ja näköalapaikan ällistelyn lisäksi muuta. Paluumatkalla kohti Luzernia koukkasimme kuitenkin vielä paikkaan, jossa Idan porukat olivat käyneet aiemmin. Paikka oli nimeltään Aareschlucht, joka on kanjo vuorten välissä. Paikka
sijaitsee lähellä Meiringeniä, ja on noin puolessa välissä Luzernia ja Lauterbrunnea. Kanjoni on noin 1400 metriä pitkä, jonka seinämiin on tehty reitti kuljettavaksi kanjonin läpi. Reitin voi kulkea päästä toiseen, ja halutessaan palata takaisin aloituspaikkaan.

Kanjonin pohjalla oli koski, jonka virtaus oli kuitenkin paikoin heikko. Kanjonista nousi korkeat, jopa parisataa metriä korkeat kallionseinämät. Kanjonin kapeus vaihteli paljon. Lisäksi reitillä oli muutamia luolia, joista reitti kulki läpi. Matkalla oli myös joitakin infokylttejä, sekä muutama isompi "nähtävyys" kuten kapea rako, josta valui tai ainakin oli valunut runsaasti irtokiviä alas sekä vesiputous myöhemmin reitillä. Kanjonin läpi oli hieno kulkea ja pieni tihkusade joka sattui iltapäivälle lisäsi vain tunnelmaa. Reitti laski ylempää alas ja parhaimmillaan oli vain muutaman metrin korkeudella kanjonin pohjasta. Kanjonin reitti vaikutti aika turvalliselta ja vakaalta, joten sitä on helppo kulkea myös pienempien kanssa. Kävely kesti meillä Idan kanssa vajaan tunnin, ja matkalla jäimmekin ihmettelemään maisemia ja sitä, kuinka luonto on voinut tälläisen kanjonin muovata ja sahata läpi vuoren. Paikka veti paikoin sanattomaksi.

Loppupäässä kanjonia oli vastaavanlainen myymälä, kuin reitin aloituspäässä, mistä sai ostettua lippuja. Reitti oli suhteessa edukas kulkea, hinta per henkilö oli alle kahdeksan Sveitsin frangia. Illasta palasimme takaisin Luzerniin ja kotiin. Seuraavana maanantaina oli tiedossa jatkoa Idan harjoittelulle, sekä mun ensimmäinen harkkapäivä Zürichissä, josta myös seuraavassa blogissa hieman lisää.

Heps! Siinä toka teksti paketissa. Kiva kun luit! Jätä kommentti alle ja voit myös kysyä mitä mieleen tulee.

Rentoudu ja nauti elämästä! Tschüss!