• Genau!

• Just so!

• Just nii!

Viikonloppusuunnitelmia

Morjesta pöytään! Meidän vaihto Sveitsissä alkaa olla lähellä loppua ja on jäänyt pari blogiaihetta kirjoittamatta aiemmin, joten tässä tulee marraskuun ensimmäisestä viikonlopusta teksti.

Marraskuun ensimmäisenä perjantaina lensivät mun porukat tänne Sveitsiin moikkaamaan mua ja Idaa. Paluulento oli seuraavana maanantaina. Porukoiden kanssa meillä oli suunnitelmissa käydä jossakin kaupungissa, vuorella ja tehdä jokin kävely. Meidän harmiksemme kaupunkireissussa satoi, vuorilla oli pilvistä ja kävelyreitti, joka oltiin katsottu valmiiksi olikin vuoristossa, jonne kaapelihissi ei edes kulkenut enää tänä syksynä... Palataan hieman taaksepäin kuitenkin.

Basel

Perjantain morjestelujen jälkeen oli määrä ajella vuokra-autolla lauantai aamusta kohti Baselia eli Sveitsin pohjoisinta kaupunkia. Kaupunki on aivan Saksan ja Ranskan rajalla. Kaupunki on Sveitsin kolmanneksi suurin, ja siellä asuu noin 165 000 ihmistä.

Luzernista ajoi kaupunkiin hieman reilun tunnin, ja matkalla näkyi joitakin vuoria sekä ajoimme useamman tunnelin läpi, joka onkin hyvin normaalia Sveitsissä autolla ajaessa. Hetken parkkia etsittyämme saimme auton parkkeerattua hieman keskustasta sivuun, johon allekirjoittanut juoksikin päivän aikana muutaman kerran parkkirahaa lisäämässä.

Kävelimme autolta pienen mutkan kautta keskustaan, jossa pysähdyimme aluksi kahville paikalliseen konditorioon. Kahvilassa viereisessä pöydässä istuskellut vanhempi herrasmies naureskeli ja mutisi omiaan, söi ainakin meidän nähden muutamat ruuat ja päälle ison kermakahvin ja kakunpalan ja taisi vielä naureskella ruokalaskua kun olimme lähdössä kahvilasta.

Kahvilasta suuntasimme pidemmälle keskustaan, josta pian löytyi vilkkaampaa aluetta. Lähistöllä oli paljon nähtävää, kuten museorakennuksia, yksi kaupungin monista kirkoista sekä vanha kaupunki. Kävimme aluksi katsomassa kirkkoa, jossa kävimme myös sisällä. Kirkolta palattuamme sekä pienen kiertelyn jälkeen löysimme vanhaan kaupunkiin, jossa erään toisen kirkon edustalla oli huvipuisto useineen laitteineen, maailmanpyörän ja kojujen kera. Laitteisiin emme uskaltaneet. Väkeä riitti tässä "pop-up" huvipuistossa, vaikka sää oli sateinen. Vastaavia tilapäisiä huvipuistoja olemme nähneet reissun aikana ainakin Surseessa, Luzernissa ja nyt Baselissa.

Vanhasta kaupungista jatkoimme matkaa nälän yllättäessä ja paetessamme sadetta etsien sopivaa ravintolaa, johon mennä. Aikamme kierreltyä keskustan erinäisiä katuja löysimme kadun, jossa oli suhteellisen paljon ruokapaikkoja. Kadun molemmin puolin oli ravintoloita; meksikolainen, aasialainen, paikallinen, pizzeria, pastaravintola ja niin edelleen. Päädyimme näistä aasialaiseen. Syömisen jälkeen oli päivä jo iltapäivän puolella ja oli aika palata autolle ja lähteä kohti paluumatkaa. Päivä oli mukava ja kaupunki vaikutti hienolta ja suurelta, jossa olisi sään ollessa parempi voinut viettää mieluusti myös enemmän aikaa ja kierrellä ajan kanssa sekä tutustua kaupunkiin paremmin. Olimme kuitenkin hyvin kastuneita tai oikeastaan litimärkiä, joten paluumatka ei kuulostanut enää siinä kohtaa huonolta idealta.

Alkuiltaa kohden olimme takaisin Luzernissa. Kuivia vaatteita vaihdettuamme kävimme vielä Luzernissa joen edustalla eräässä ravintolassa, ja joimme paikalliset Glögit eli täälläpäin 'Hot Red Wine'. Maku oli lähes sama kuin Glögissä, vaikkakin siinä oli ehkä vähän enemmän punaviiniä. Kuumien jälkeen suuntasimme Idan kanssa kotiin ja porukat palasivat pienen kävelyn jälkeen takaisin hotellille, joka sekin oli kyseisen joen edustalla oikein hienolla paikalla.

Kaapelihissit ja lumimyräkkä

Sunnuntai aamusta suuntasimme lähi kylään nimeltä Engelberg, jossa olemmekin Idan kanssa käyneet useammin reissumme aikana. Engelbergin ollessa kylä ylempänä vuoristossa, yllätykseksemme muuttui sää nopeasti matkalla, ja alkoi maisema muuttua valkoiseksi. Puut olivat lumen peitossa ja enää ei näkynyt ikivihreä nurmi, johon olemme tottuneet Engelbergin maisemissa. Lunta satoi matkalla ja jatkui aina iltapäivään asti. Oli hassu tunne tulla vielä hyvin syksyisestä Luzernista talviseen kylään.

Kun korkeutta oli merenpinnasta noin 3000 metriä, oltiin Titlis -vuoren huipulla

Saimme auton parkkiin Titlis -vuoren juurelle, ja suuntasimme ostamaan lippuja vaijerihisseihin. Tyyriiden lippujen ostamisen jälkeen menimme suoraan hissien lähtöpaikalle, ja nousimme istumaan 'koriin'. Kymmenisen minuutin matkan jälkeen olimme ensimmäisellä väli pysäkillä, josta jatkoimme seuraavalla yhä ylemmäs vuorelle. Pysähdyksen jälkeen vaihtui hissi paljon suurempaan, arviolta 30 henkeä vetävään. Myös nousunopeus kasvoi ja tässä hississä oli myös 'kuljettaja'.

Kun korkeutta oli merenpinnasta noin 3000 metriä, oltiin Titlis -vuoren huipulla. Sää ikävä kyllä ei kirkastunut juuritason lumipyrystä, vaan maisemat olivat sumuiset. Ylhäällä oli jotain -10 astetta, kun alhaalla sää oli juuri ja juuri pakkasen puolella. Kiersimme huipulla olevaa rakennusta, josta löytyi mm. jääluola ja näköalatasanne sekä ravintoloita, suklaapuoti ja Sveitsiläisesti - kellokauppa. Söimme ravintolassa ja tutustuimme jääluolaan, ja kävimme näköalatasanteella. Väkeä oli säästä huolimatta aika paljon, joista iso osa oli intialaisia. Pari herrasmiestä olivat pikkutakit ja lippaskengät jalassa ihmettelemässä lumista maisemaa sekä pohjat veti mies sandaaleissa ja sukissa (ei ollut suomalainen).

Mukavan luolakäynnin ja harmiksemme sumuisten maisemien jälkeen palasimme alas. Huipulta lähtevä hissi otti aika vauhdin liikkeelle lähtiessä jyrkkään laskuun, joka tuntui vatsanpohjassa. Matka oli nopeampi alas. Välipysäkille päästyämme kävimme toisin kuin noustessa sieltä löytyvässä hotellissa, ja Ida pääsi poseeramaan myös Mansikin kanssa, joka tosin oli muovinen ja hotellin sisällä. Hotelli oli hieno, ja sen tyyli oli vanhanaikainen ja koristeellinen. Matkalla sää hieman selkeni ja näimme myös maisemia alempana.

Autolle päästyä ajelimme valmiiksi katsottuun paikkaan nimeltä Bannalp, joka oli lähellä Engelbergiä. Saimme auton parkkiin, ja aivan parkin tuntumasta piti lähteä kävelyreitti jossa pääsisi kävelemään järven ympäri. Kuten alussa mainitsin, huomasimme paikan päällä, että kävelyreitti olikin vuoren päällä, jonne ei edes kulkenut enää kaapelihissiä. Ennen tämän huomaamista, kävimme kävelemässä vuoren juurella etsien polun alkua tai lähtökohtaa, tuloksetta. Maisemat olivat pienen pienen vuoristokylän laaksossa hienot, ja vuoret nousivat jylhästi ympärillä. Tämä kylä oli sen verran matalammalla kuin Engelberg, ettei lunta ollut maassa. Syksyinen ruska kuitenkin koristi maisemaa. Kun huomasimme, ettei kävelyreitille päässyt, palasimme autolle.

Isä alkoi olla kahvin tarpeessa, joten paluumatkalla Luzerniin pysähdyimme kylään nimeltä Stans. Kylässä ajaessamme sää oli jo selkiintynyt paljon, ja saimme nauttia auringon laskusta ja kultaisesta peitteestä, joka maalasi vuorten huippuja. Näky oli todella kaunis, ja oli ihan huippua nähdä saman päivän aikana niin monta erilaista säätä. Porukatkin taisivat tykätä, kun vuoret näkyivät paremmin nyt sään ollessa kirkas. Menimme kahvilaan, josta kahden kassan kautta pääsimme pöytään. Kahvilassa maksettiin juomat ja leivonnaiset omille erillisille kassoilleen, mikä oli hieman hassua, kun kyseessä oli aika pieni paikka, ja sama myyjä palveli molemmissa tapauksissa. Kahvilassa oli kuitenkin aika paljon väkeä, emmekä olleet ainoat asiakkaat.

Illan pimentyessä palasimme Luzerniin, jossa vielä selvitteli vielä porukoiden lähtöselvitykset ja teimme Idan kanssa kauppareissun. Pitkän päivän päätteeksi oli aika moikata porukoita ja painua pehkuihin.

Se on siinä, kiitos kun luit! Kommentoi tai kysy jos tuli mietteitä.

Rentoudu ja nauti elämästä! Tschüss!