• Viel Spaß!

• Have fun!

• Pidä hauskaa!

Engelberg - Grafenort

Teretere! Viime blogissa oli kaupunkitunnelmaa ja tänään pääset lukemaan pienestä pätkästä erästä vaellusreittiä. Muutama viikonloppu takaperin oltiin me Idan kanssa tosi upealla kävelyllä sunnuntaipäivän ajan ja tästä nyt lisää. Päädyimme Aaschlucht -nimiselle luontopolulle Idan kuultua harjoittelupaikan työntekijältä kyseisestä reitistä ja hänen suosituksestaan.

Sunnuntaille 16. lokakuuta oli luvattu aivan mahtavaa syksykeliä, joten me siirrettiin alunperin lauantaiksi suunniteltu reissu suosiolla päivällä tulevaisuuteen. Aamulla kun könyttiin ylös ysin jäljestä, oli päivä jo kirkas, mutta silti osittain pilvinen. Meidän yksiökämpän aamutoimien ja aamupalan jälkeen tehtiin eväsleipää ja pakattiin myös muita eväitä reppuun. Tämän jälkeen puettiin ulkoiluun sopivaa vaatetta ylle. Itse puin näitä reissuja varten maahan roudatut Fjellun Kebit ja otin reppuun mukaan Greenlandin takin. Päivälämpöä oli luvattu +16 astetta, mikä on tavanomaista lämpimämpää myös Keski-Euroopan lokakuuhun.

Kamojen ollessa kasassa käveltiin me rauttikselle, ja ostettiin lippuja matkaan. Tämä ei kuitenkaan onnistunut ihan niin helposti, kun oltiin ajateltu. Emme löytäneet netissä katsomaamme lippua vastaavaa hintaa automaatista, tai ainakin lipun osto olisi vaatinut kortin nimeltä "Halffare", joka siis oikeuttaa nimensä mukaan 50% alennukseen lipuista. Kortti kuitenkin maksaa lähemmäs 200€, eikä se oikeuta alennukseen kuukausilipussa ja sen voi ostaa vähintään vuodeksi kerrallaan, joten emme ole sitä hankkineet.

Ostimme lopulta liput menomatkalle, vaikkakin ilman alennusta ne maksoivat puolet enemmän kuin olimme ajatelleet, eli vajaa parikymmentä euroa. Paluuliput päätimme ostaa vasta lähtiessä. Kello oli hieman yli yksitoista, kun juna lähti. Juna oli ehtinyt tulla aika täyteen, ja useimmat reissaajat olivat rinkat ja ulkoiluvaatteet yllä. Engelberg onkin suosittu kohde ulkoiluun, ja sieltä löytyy useita reittejä ja kohteita nähtäväksi. Engelberg on suurimman osan vuodesta pieni kylä korkeuksissa, mutta etenkin talvella sinne virtaa roppakaupalla turisteja viettämään aikaa talviurheilun parissa.

Jo ihan ensiaskelista lähtien olin tyrmistyä, että näinkö siisti reitti tämä onkaan, missä kaikki muut on?

Me mentiin junalla aina Engelbergin rautatieasemalle asti, joka oli junan päätepysäkki. Junamatka kesti Luzernista 45 minuuttia. Pysäkiltä lähdimme hieman takaisinpäin junan tulosuuntaan nähden, ja reilun kilometrin kävelyn jälkeen löysimme käveltävän Aaschlucht -nimisen reitin alkupään. Kyseiselle reitille ei junasta monikaan lähtenyt, vaan jengi jakautui myös muihin kohteisiin. Itse asiassa reittiä kävellessä oli mukavan rauhallista, ja matkalla tuli vastaan vain joitakin pyöräilijöitä, lapsiperheitä ja yksittäisiä matkaajia.

Aaschlucht lähti turkoosin värisen järven edustalta, jossa kalastajat heittivät perhoa. Järven väri oli aika huikea, ja vesi näytti niin puhtaalta ja kirkkaalta kuin ikinä. Ylitimme pienen kivisillan lähimmältä autotieltä, ja lähdimme seuraamaan alasviertävää polkua. Jo ihan ensiaskelista lähtien olin tyrmistyä, että näinkö siisti reitti tämä onkaan, missä kaikki muut on? Reitti alkoi seurata koskea, jossa virtasi lähes yhtä sinertävä vesi.

Reitti on kuuluisa sen monista silloista, jotka ylittävät kosken yhdeksän kertaa. Matkalla on niin kivisiltoja kuin uusia vaijerisiltoja, jotka joustavat askeltaessa. Koski pysyi näkökentässä melkein koko matkan ajan, ja vuoret nousivat jylhästi notkosta, jossa kuljettiin. Alkava ruska oli värjännyt puut kauniiksi ja ajatus vieri muualle perinteisestä kiireestä ja muista arjen huolista.

Reitti oli aika helppokulkuinen joitakin kivikkoja lukuunottamatta, ja sillat olivat turvallisia. Kosken läheisyyteen oli nähtävissä joitakin varoituskylttejä, ettei sinne tulisi kulkea. Ilmeisesti koskeen päästetään välillä isompi määrä vettä, joka saattaa nostaa yllättäen kosken pintaa. Kosken energiaa kerätään sähköksi, ja tämä oli nähtävissä yhdessä kohtaa, kun vesiputous laski koskeen. Matkalla oli useampi nuotiopaikka, laavu, pari katosta, yksi isompi kivinen ruokailupöytä hauskasti veistettyjen puupenkkien kera ja muita erilaisia istuimia maiseman ihailuun. Eväät me söimme kivipyödän ääressä, mukavasti aurinkoisella ja rauhallisella paikalla kosken vieressä. Ohitse vilahti vain muutama maastopyöräilijä, kenenkään pysähtymättä.

Matka seurasi siis pääosin koskea, mutta väliin reitti kiersi myös metsiin, jotka olivat vehreitä ja melkein satumaisia. Joitakin köynnöksiä, sammalta ja saniaisia oli runsaan puuston lisäksi. Isoja kiviä ja kallion kapeikkoja oli myös, joihin jäimme ottamaan myös kuvia. Reittiin liittyi joitakin muitakin polkuja ja matkalla oli myös risteäviä kohtia eri suuntiin. Me suuntasimme Grafenortiin. Matka oli merkitty hyvin, tasasin välein oli maalattu valkopunainen merkki, Aaschlucht reitin merkiksi, ja risteyskohdissa oli tienviitat, joista löytyi paikannimet ja kävelyn kesto paikkaan.

Reitti laski Engelbergistä tasaisesti kohti Grafenorttia. Vaikka loppumatkasta emme enää olleetkaan aivan metsäisimmässä osassa, näkyi silti ympärillä koko matkan upeita maisemia, kuten vuoria ja vuorten lumihuippuja sekä ilmeisesti samainen koski kuin aiemmin. Aivan reitin loppuosassa oli pätkä tietä, joka kulki myös osittain rautatien viertä (saman, josta junamme kulki Engelbergiinkin).

Lopuksi matka tuli perille Grafenorttiin, parin maatalon ja tilan ohi rautatiepysäkille, josta meidän oli määrä nousta junaan. Aseman pysäkin vieressä nauruksemme oli useita lehmiä märehtimässä ja mussuttamassa ruohoa. Yksi karvakorvaisempi oli kuvauksellinen ja tämä Mansikki seurasikin Idan kännykän kameraa kovalla askeleella. Naurua riitti, kun korvien karvat hohkasivat kultaisen värisenä taustalla porottavan auringon valossa ja lehmä vaihteli poseerausasentoa minkä ehti.

Kello oli hieman yli viisi, kun junamme tuli pysäkille. Kaikkiaan päivän aikana kertyneen 11km kävelyn ja 30min paluumatkan jälkeen olimme takaisin Luzernissa puoli kuuden aikoihin. Koko päivä ja reissu oli hieno. Suuntaamme varmasti uudelleenkin Sveitsissä olon aikana takaisin luontopoluille haukkaamaan happea ja mielenrauhaa sekä ihailemaan ainutlaatuisia maisemia.

Jeij! Sellaista tältä erää. Kiitos kun luit tekstin! Jätä kommentti ja kysy, jos tulee jotain mieleen.

Rentoudu ja nauti elämästä! Tschüss!