Repoveden kansallispuisto

Moi! Näin talven kolkuttaessa ovella on kiva muistella menneen kesän vaellusta veljeni Jannen kanssa Repovedellä, Mäntyharjun ja Kouvolan kupeessa.

Päätimme tehdä siis isoveljeni kanssa paripäiväisen ja kaksiöisen retken, johon tuli kuitenkin rankkojen sateiden ja yllättävän muun vaelluskansan takia yhden yön reissu. Suunnitelma oli kiertää puisto pitkälti kokonaan, ja suunniteltu reitti olikin hieman yli 20 km pitkä. Kokonaisuudessaan ehdimme me kävellä 23 km matkan, jossa kiersimme puiston päänähdävyydet kiertäen puiston, ja palaten aloituspisteelle Saarijärvelle, jossa meilä oli auto parkissa.

Puisto oli mukava kiertää, ja sen maasto oli vaihtelevaa nousujen ja laskujen, kallioden, järvien ja muutamien siltojen ansiosta. Lisäksi puistossa oli pienempiä puroja ja näköalatorni nähtävänä.

Reissussa meilä oli teltat matkassa, joissa myös yövyimme. Tarjolla oli muutamia katoksellisia aluita teiltoille sekä laavupaikkoja. Näiden kupeessa oli perinteiset puuvajat ja käymälät. Yövyimme järven edustalla Lojukoskella.

Ensinmäinen päivä tarjosi mukavasti auringonpaistetta, jolloin oli myös loistava valinta kiertää puisto siten, että kuljimme puistoa ns. yläkautta, ja pääsimme kulkemaan kallioden päällä nähden hienot maisemat. Myös näköalatornilla oli mukava käydä ja katsoa maisemia.

Toisena päivänä rankat sateet tulivat heti aamun tihkun jälkeen, joka yltyi iltaa kohden. Varusteiden puolesta sade ei ollut ongelma kummallekaan meistä, mutta olisimme viihtyneet laavulla yön sateiden takia, sillä teltan pystytys rankkasateessa on vähintäänkin harmillista. Jatkoimme siis toisen päivän iltamyöhästä vielä autolle, ja ajoimme vielä yöksi Tampereelle.

Matkassa oli tuolloinen tuorre hankinta Canon 7D mkII ja kaverilta lainattu 24-105mm F4 Canon lasi. Olin vielä aiemmin Nikonin käyttäjä, mutta vaihdon yhteydessä vaihtui merkki puhtaasti hinta/ominaisuus suhteen ollessa Canonissa minun hintaluokassani parempi. Useimmat kuvat on otettu maltillisilla ISO asetuksilla, mutta hämärämmät kuvat ovat jopa 6400 ISOlla otettu.

Harkitsin aikanaan kameraksi peilitöntä Sonya, mutta olen iloinen päädyttyä pelililliseen järjestelmäkameraan. Jotenkin luottavaisempi olo luonnossakin, kun on jämäkkä ja sääsuojattu ammattitason runko, johon voi luottaa täysin.