• Hallo, wie geht es dir?

• Hello, how are you doing?

• Hei, kuinka sulla kulkee?

Asunto, kotikaupunki ja ylpeys

Siitä! Ensimmäiset seitsemän päivää on nyt vierähtänyt Sveitsissä, ja on tullut kierreltyä yllättävänkin monessa kaupungissa ja paikassa. Aloitetaan kuitenkin alusta. Kuten varmasti moni tietääkin, mä ja mun avopuoliso Ida lähdettiin 9. päivä syyskuuta Helsingin lentokentältä Frankfurtin kautta Zürichiin. Zürich sijaitsee maan pohjoisosassa, noin 30km päässä Saksan etelärajasta. Reissuun lähti matkaan Idan porukat, jotka vuokrasivat auton suoraan kentältä. Auto osoittautuikin tosi hyödylliseksi pitkin ensimmäisiä päiviä, kun päästiin autolla paikasta toiseen kätevästi.

Kentältä suunnattiin Ikean lounaspaikkaa muistuttavan ja moottoritien yhteydessä olevan ravintolan kautta suoraan Luzerniin, jossa me Idan kanssa tullaan seuraavat reilu kolme kuukautta myös asumaan. Asunto me oltiin jo hommattu valmiiksi ennen reissua, jossa riittikin työtä. Idan aherruksen jälkeen löydettiin valmiiksi sisustettu ja kalustettu kämppä, johon kuuluu myös vesi, sähkö ja netti. Kämppä sijaitsee ihan Luzernin keskustassa, ja mm. rautatieasema on vain 800m päässä meiltä, mikä onkin välttämätöntä harkkapaikkojen kaukaisempien sijaintien vuoksi. Heti Luzerniin tultuamme saimme kämpän avaimet sekä pienen kierroksen kämpästä. Asustelemme katutasosta hieman ylempänä, 4. kerroksessa.

Ihmiset myös käyvät ahkerasti ulkona syömässä, ja jo aamu 7 lähtien on paikallisia aamulehden kanssa kahvilla näissä samaisissa kahviloissa.

Kämpän ulkoseinustalla meillä on muutama ravintola sekä pieni puistoalue, josta ollaankin jo saatu esimakua. Puisto on vilkas varsinkin viikonloppuisin, ja livemusiikkia ja esiintyjiä myös siinä esiintyy ajoittain. Näitä ravintoloita ei me olla vielä ehditty testata. Ihmiset myös käyvät ahkerasti ulkona syömässä, ja jo aamu 7 lähtien on paikallisia aamulehden kanssa kahvilla näissä samaisissa kahviloissa. Kämpän lähellä on myös hyvät peruskaupat ja kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä muutenkin. Busseja ei me Luzernissa tulla tarvitsemaan, mutta junaliput on jo hommattu, jotta voimme kulkea harkkapaikkoihin, toisiin kaupunkeihin.

Heti seuraavana päivänä me lähdettiin katsomaan lähellä olevaa kylää nimeltä Nottwil, jossa Idan harkkapaikka sijaitsee. Tämän pienen kylän ylin ylpeys on ehdottomasti valtavan kokoinen maailmanluokan kuntoutuslaitos selkäydinpotilaita varten. Tämän, sekä muutamien kahviloiden, ravintoloiden ja maatalojen sekä niiden lehmien lisäksi ei Nottwilissä oikein muuta ole. Pienen kävelyreissun jälkeen suuntasimme seuraavaan kaupunkiin nimeltä Sursee, joka on hieman Nottwillistä eteenpäin. Surseessa söimme, kävelimme katuja etsien järveä (joka myöhemmin löydettiinkin vasta autolla vastakkaisesta suunnasta, eikä se ollutkaan kovin ihmeellinen) sekä kävimme ravintolan terassilla.

Vuoristomaisemia ja maitokannu

Sunnuntaina epäonnistuneen matkapuhelinliittymän hankintareissun sekä hieman oudon paikallisen kantonin maahanmuuttotoimistokäynnin jälkeen pääsimme näkemään ihan mahtavia vuorimaisemia. Idan porukoilla oli vuokrattuna kämppä vuoristokylästä Engelberg (Enkelivuori), joka on noin 50km päässä Luzernista. Kylän alhaalla kävimme paikassa nimeltä Engelberg Abbey, joka on kylän luostari. Katsoessa taloja ei voinut olla huomaamatta korkeita vuoria, ja näky olikin surrealistisen tuntuinen, johon skaala ja hahmottamiskyky kompasteli. Luostarissa oli pieni juustokauppa, jonka juustot tehtiin ilmeisesti kyseisessä mestassa. Kylästä ajoimme seuraavaksi ylemmäs vuorille, Idan porukoiden kämpille, josta avautui huikeat vuorimaisemat. Oli muuten suhteellisen siististi leikatut nurmet ja mäet, jopa siellä missä asutusta ei ollut. Ja asutusta oli kumminkin järkevän vaikeakulkuisissakin paikoissa.

Idan ensimmäisen harkkapäivän ja ensimmäisen viikon huipennus oli keskiviikon reissu, kun saavuimme Vitznauhun, hotelli Rigi Vitznaun juureen aivan järven rannalle. Sama kyseinen järvi yltää Luzerneen, ja järvestä virtaa myös joki Luzernen keskustaan, jonka yli kulkee useita kävelysiltoja kaupungissa.

Rigi Vitznau hotellin lisäksi rannalta näkyi myös itse Rigi - vuori, jonka yhdellä korkeimmista huipuista Rigi Kulmilla kävimme hammasratasjunalla. Matka ylös kesti noin puolituntia, ja alas taas noin 40 minuuttia. Matkalla ylös junasta saattoi katsoa muita matkan pysäkkejä kuten perinteisiä koteja sekä talviaikaan toimivia laskettelukeskuksen hotelleja. Pysäkeillä jäi paikallisia asukkeja pois kotiinsa, toiset taas lastasivat maitokannun junan matkaan. Maisemia oli todella hieno katsella.

Saavuttuamme huipulle oli korkeutta 1797 metriä merenpinnasta. Huipulla riitti katsottavaa silmän kantamattomiin asti, sillä vuoristoa oli käytännössä joka ilmansuunnassa ja alhaalla näkyviä kaupunkialueita ympäröivät järvet ja laakeat pellot. Huipulla laidunsi myös yksinäinen lehmä nurmea jauhaen. Rigi Kulmilla ei voinut kuin ihmetellä dramaattisia maisemia ja hiljentyä. Toki pari valokuvaa tuli myös napattua, joten antaa kuvien puhua mun puolestani.

Kun paluujuna lähti alaspäin illalla kahdeksalta, alkoi jo olla hämärää. Ilta pimenikin nopeasti auringon laskiessa, ja matkalla tuli jo täysin pilkko pimeää. Matkalla alas näkyi kaupungin ja asutuksen valot sekä hieno järvimaisema. Paluumatkan jälkeen palasimme Luzerniin yöpuille.

Toivottavasti tykkäsit lukea mun ensimmäisen reissublogin, hienoa että olet lukemassa! Mä ainakin tykkäsin kirjoittaa tätä, ja on ilo jakaa kokemuksia ja valokuvia näytille. Jätä kommentti alle, tai kysy mitä mieleen tulee.

Rentoudu ja nauti elämästä! Tschüss!